Kaasupurkauslamppujen katodina käytetty volframifilamentti tai volframisauva on lisättävä 0.5 ~ 3 %:iin toriumista, joka tunnetaan nimellä volframi-toriumlanka, sen elektronien poistumistehon vähentämiseksi. Koska torium on radioaktiivinen elementti, joka saastuttaa ympäristöä, toriumin tilalle on olemassa ceriumia ceriumvolframilangana tai ceriumvolframitangona. Mutta ceriumin haihtumisnopeus on korkea, joten ceriumvolframilankaa tai ceriumvolframitankoa voidaan käyttää vain pienitehoisissa kaasupurkauslampuissa.
Kun volframi lanka korkean lämpötilan uudelleenkiteytys tapahtuu käytön jälkeen volframi tulee erittäin hauras, jos isku tai tärinä on erittäin helppo rikkoa. Joissakin sähköisten valonlähteiden korkean luotettavuuden vaatimuksissa hehkulangan rikkoutumisen estämiseksi lisätään usein seostettuun volframifilamenttiin 3–5 % reniumia, jota kutsutaan volframireniumfilamentiksi, mikä voi tehdä volframihauras siirtymälämpötilan huoneenlämpötilaan tai huoneenlämpötilan alapuolelle. Tämä on hyvin erikoinen reniumvaikutus, toistaiseksi ei ole löydetty elementtiä, joka voisi korvata reniumin volframissa tuottamaan saman vaikutuksen.
Huoneenlämmössä oleva volframi kestää hyvin happoja ja emäksiä, mutta kosteassa ilmassa se hapettuu helposti, joten hienoa volframilankaa ei voida säilyttää kosteassa ympäristössä liian kauan. Lisäksi volframi 1200 astetta ylös ja alas reaktion alussa hiilen kanssa volframikarbidin tuottamiseksi, joten palavan vetykäsittelyn filamentin tulee kiinnittää huomiota tähän ongelmaan, muuten volframi ja sen pintagrafiitin voiteluainereaktio hehkulangan olla hauras murtuma.
